Uutta

Olen ehkä kehittynyt kirjoittajana, kun en tällä kertaa aloita itseni esittelyä pohtimalla itsestä kirjoittamisen vaikeutta. Olkoon tämä merkki siitä, että nyt ollaan aikuistuttu ja kyetään kirjoittamaan itsestä vakavasti.

Olen kirjoittanut blogia pitkään. Huomattavasti pidempään olen ollut pöytälaatikkokirjoittaja, ja tietokoneeltani on aina löytynyt epämääräisiä tekstitiedostoja nimettyinä jotakuinkin seuraavanlaisesti: "paskaa2.odt", "asdfteksti.odt", "loloololrandom.odt". Edellinen blogini oli satunnaisen turhan jauhannan ja kuvien väylä jostain vuodesta 2008, ja uskoisin tekstien olevan varsin hyvin luokiteltavissa tuohon kategoriaan uudenkin blogin kohdalla. En saanut vanhasta blogista enää juuri mitään irti, sillä se oli hengaillut olemassa niin pitkään. Oli vaikea muokata linjaa totutusta. Mutta pöytä on nyt putsattu, ja kaikki ylimääräinen on pyyhitty bittiavaruuteen. Bittishitistä siivotulta pöydältä on toivottavasti helpompi lähteä kehittelemään lisää bittishittiä.

En ajatellut mitenkään kyetä nostamaan blogini tasoa, kirjoitan todennäköisesti edelleen vähän mutta paskaa Kaksi kuukautta sitten sijaittiin elokuun loppupuolella. Se oli aikaa, jolloin siltoja räjähteli kivasti palamaan, ja ovia pamahteli iloisesti auki. Elämässä tapahtuva muutos ei ollut vain ilmassa leijaileva mututuntuma, se oli silmänräpäyksessä tapahtuva kokonaisvaltainen uudistus kuin Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelma konsanaan. Olen huomannut elämässäni tietynlaisen kaavan. Tietyin väliajoin lähestulkoon jokainen jokapäiväistä arkeani määrittävä tekijä päättää muuttua samanaikaisesti. Niitä luonnollisesti seuraa uusi kasa arkea määritteleviä tekijöitä, joihin nyt sitten on vaan sopeuduttava.

Nyt sijaitaan lokakuun loppupuolella ja juurikin siinä Uudessa Elämässä. Olen alkanut tottua tähän. Uudessa Elämässä luovin vihdoin tieni Valtiotieteelliseen. Asun nyt Helsingin keskustassa kämppiksinä frendini kanssa, tosin identiteettini on edelleen Sörkässä jossa meillä oli mahtava neljän naisen asuttama kimpparesidenssi. Idean tästä asumisratkaisusta olimme saaneet baarissa

Tarkemmin ajateltuna identiteettini ei ole vielä edes Helsingissä. Muutin puolitoista vuotta sitten Porvoosta, joten identiteettini kipittää tällä hetkellä ehkä siinä Sipoon kohdilla, mutta ei se kyllä Helsinkiin ole vielä ehtinyt.

Olen kliseinen valtsikalainen kasvissyöntiä ja punavihreää politiikkaa myöten. Olen juuri niitä ihmisiä, joilla on huoneensa seinillä unisieppareita ja John Lennon -julisteita ja jotka harrastavat yleistä antikvariaattihengausta vanhojen kirjojen tuoksun takia. Yliopistolla olen toistaiseksi ollut enemmän haahuilija ja jokapaikanhöylä kuin tehokas määrätietoinen opiskelija. Rakastan opiskelua, mutta kalja on kyllä hyvää